Lokakuun alkupäivinä saimme yhteydenoton Vantaan kansainväliseltä koululta, jotka olivat järjestämässä Eläinten viikon teemaan liittyvää keräystä. Koulun vanhempainyhdistys, Vakka ry, koordinoi keräyksen ja järjesti oppilaille kilpailun, jonka tarkoituksena oli kukin luokka yhtenä osallistujana kerätä mahdollisimman paljon tavaraa lahjoitettavaksi eläinsuojeluyhdistyksille. Keräyskohteina olivat Hausjärven esy ja Eläinten Auttajat Riihimäellä siten, että kissatarvikkeet tulisivat Hausjärvelle ja koirien tarvikkeet Eläinten Auttajille. Lisäksi Vakka ry keräsi pitämänsä kirpputorin yhteydessä rahaa jaettavaksi yhdistysten kesken.
Eilisen aikana keräystavara laivautui Hausjärvelle – ja sitä oli paljon! Mukana oli tavaraa laidasta laitaan niin kissojen kuin koirienkin käyttöön. Vakka ry järjesti eniten keränneille kolmelle luokalle palkinnot ja me Kissatalolla tulemme laatimaan lapsille oman pienen muistomme keräyksestä.
Suurkiitokset vielä kaikille osallistuneille lapsille, opettajille ja vanhemmille!
Kissatalon kesä meni aikamoisessa hulinassa – kissoja kotiutettiin hyvää vauhtia mutta uusiakin on saapunut kotia etsimään. Viimeisimpänä Kissatalolle on saapunut Hessu-kissa, josta valokuvia saadaan puolentoista viikon kuluttua.
Hessu on umpikesy pitkäkarvainen kotikissa, joka tuskin on ollut reissussa pitkään. Siitä huolimatta Hessun valkoiset tassut ovat värjääntyneet ruskeaksi eikä väri tahdo lähteä edes pesuissa, joilla tassuja on yritetty puhdistaa. Lisäksi Hessu oli flunssainen ja erittäin väiveinen ja iho paikoin punottelikin väiveiden ja rapsuttelun yhteysseurauksena. Nyt Hessulla on pitkä antibioottikuuri ja loishäädöt on tehty niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Toivottavasti siis paremmat päivät koittavat vielä Hessu-kissalle.
Elokuussa Kissatalolle tuotiin myös erittäin villi pitkälle tiine narttu, jonka pennut syntyivät elokuun puolella. Reippaat Matti ja Teppo ovat jo ryömintäiässä ja meno on sen mukaista. Emon villeydestä johtuen pentuja voi käsitellä vain erillään emosta, joten ihmisiin totuttamisessa on hieman enemmän työtä kuin tavallisesti. Reippaat M&T onneksi mönkivät mieluusti ympäri tilaa, jota pystytään muokkaamaan väliseinillä ja näin madotukset ja punnitukset onneksi sujuvat ilman pahempia haavereita.
Holtittomasti lisääntyvät kissat ovat työllistäneet eläinsuojeluyhdistyksiä ympäri Suomen jälleen tänä kesänä. Sama ilmiö on tuttu myös meillä Oitissa, vaikka valistus- ja avustustyötä leikkautusten suhteen on tehty jälleen runsaasti. Ikuisuuskysymyksenä onkin, mitä tehdä tilanteessa, jossa kissojen omistaja ei ongelmaa tunnusta – poikaset kun lähtevät maailmalle villiintymään eivätkä jää omiin nurkkiin – ja eläinsuojeluyhdistys saa siivota jäljet, kuten tavallista. Muistutuksena siis kaikille kissanomistajille: leikkauttakaa kissanne ajoissa!
Syksy 2009 meni Kissatalolla kuin siivillä: asukkaita oli runsaasti ja etenkin kesän pentueet työllistivät henkilökuntaa talvelle saakka. Kissoja vierailikin Kissatalolla peräti 81 kappaletta vuoden aikana! Onneksi uusia koteja on löytynyt kiitettävissä määrin ja tämänhetkinen kissalukema on saatu pudotettua viiteen kotia etsivään.
Uuden kodin saivat mm. Riikka ja Martta – sisarukset yhdestä kesän pentueista (kuva: Päivi Peltonen)
Riikan ja Martan jouluasetelma
Hyviä uutisia on myös se, että työllistettymme pystyy jatkamaan palveluksessamme vielä toisenkin vuoden, mikä antaa lisää pelivaraa muun toiminnan suunnitteluun. Uudistuksia onkin luvassa ennen kaikkea kesälle, jolloin kirpputorilla käynnistyvät teemalauantait kerran kuussa. Näistä enemmän kevään korvilla.
Syksy on vihdoin koittanut Oitin kissatalolle, mikä näkyy ennen kaikkea löytökissojen määrän nousussa. Oonan viidestä pennusta yksi jouduttiin saattelemaan sateenkaarisillalle mutta neljä jäljellä olevaa poikasta kasvavat huimaa vauhtia ja ovat päässeet parhaimpaan peuhuikään uhitteluineen ja kylkimyyryhyppimisineen.
Oonan lisäksi kissatalolla on myös toinen emokissa, Rosita, joka kahden poikapentunsa, Rikun ja Roopen kanssa toimitettiin kissatalolle etsimään uutta kotia. Lisäksi kotia vailla ovat vielä Rapsu sekä orpopennut Saara ja Salli, jotka tottuneina videolle esiintyjinä pistivät tomerasti painiksi kesken päiväunien kameran nähtyään.
Kissatalon väkeä työllisti myös Mäntsälän S-marketissa 17.10. järjestetty Kissa vieköön! -tempaus, jossa kerättiin ruokaa kissatalon asukeille. Tempaus sujui mainiosti ja pitkän päivän uurastuksen palkintona oli kahdeksisen ostoskärryllistä purtavaa niin junioreille kuin vanhemmillekin kissoille.
Vaikka uusia kissoja tuntuukin tulevan sisälle ovista ja ikkunoista, on muutama kissa saanut myös uuden kodin. Ripsu (Rapsun veli) lähti muutama viikko sitten omaan kotiin ja myös Oonan pennuista kahdella on uusi koti tiedossa luovutusiän koittaessa. Lisäksi koti löytyi Lakulle, joka ennätti etsiskellä uutta kotia kissatalolla parin kuukauden ajan.
Heinäkuun loppupuolella näytti jo hetken siltä, että Kissatalo hiljenee vallan tyystin. Elokuun koittaessa kissoja alkoi kuitenkin tulemaan, lähes sananmukaisesti ovista ja ikkunoista. Vaikka Olivian, Vapun kuten myös Violan pennut ovat matkanneet jo uusiin koteihin, on talolle tullut jo uusia katraita.
Muutama viikko taaksepäin noudimme Hauholta tilanpuutteen vuoksi emän kahden pennun kanssa. Pennut osoittautuivat kuitenkin molemmat vakavasti rakennevaurioisiksi – mahdollisesti emän nuoruuden vuoksi – ja ne jouduttiin lopettamaan. Kissojen lopettaminen on aina kurjaa puuhaa mutta välttämätöntä tietyissä tilanteissa. Jokainen kissatalon vakkari, niin lapset kuin aikuisetkin, purkaakin suruaan varmasti jollain tavalla. Vaikka sitten kirjoittamalla kirjeen pennuilta emolle kissojen taivaasta.
Kirje pennuilta emolle (Miisa 10v)
Kuluneella viikolla loppupuolella yhdistykselle tuli soitto pienenpienistä (vielä siinä vaiheessa silmät kiinni olevista) pennuista, joiden emää ei ollut näkynyt enää päivään tai kahteen. Yksi pennuista oli ennättänyt jo kuolla mutta kolme saatiin talteen ja vierihoitoon.
Pienin orpopennuista 30.8.2009
Orpopentujen hoitaminen on rankkaa puuhaa – pennut tarvitsevat korviketta useita kertoja päivässä, kunnosta riippuen alkuaikoina jopa parin tunnin välein. Vastasyntyneitä voidaan ruokkia esimerkiksi pipetillä, kun taas pariviikkoiset osaavat jo käyttää tuttipulloakin, kuten oheisesta tyylinnäytteestä nähdään.
Ruokkimisen lisäksi pentuja on myös pissatettava – vastasyntyneet pennut eivät osaa itse ulostaa ja virtsata, vaan emo houkuttelee kissanpentua toimittamaan tarpeensa nuolemalla tämän peräpäätä. Orpopennuilla pissatus voidaan tehdä esimerkiksi lämpimään veteen kastetun pumpulipallon avulla.
Myös aikuisia kissoja on tullut kissatalolle runsain joukoin. Syksy näyttääkin taas olevan ovella, mikä näkyy valitettavasti myös kodittomien kissojen määrässä. Tärkeää olisikin muistaa aina leikkauttaa kissat ajoissa ja ilmoittaa eläinsuojeluyhdistyksille emoista ja pentueista, jotka eivät näytä kuuluvan kenellekään. Näin saataisiin ei-toivottujen pentueiden määrää toivottavasti alenemaan ja pennut totutettua ihmisiin ennen kuin ne ovat päässeet villiintymään.
Tämän päivän alueuutisissa (Häme) on juttua löytökissoista. Juttu on kuvattu Kissatalolla ja siinä vilahtaa useampikin asukki, kuten Riikka ja Martta (Violan tyttöpennut), Ville, Iivari, Vappu ja Vilma (Vapun kilpparityttöpentu).
Edellisestä päivityksestä on päässyt vierähtämään jo tovi, jonka aikana yhdistys on järjestänyt Match Show:n, pitänyt kesänavauksen ja ensimmäisen iltatorin sekä maalannut matalaa majaansa. Myös sekä Olivian että Vapun pesueet ovat kasvaneet ja kehittyneet huimasti ja viidelle pennuista kuin myös Vapulle on jo uusi koti tiedossa. Kotia vailla ovat enää Olivia, Olivian pennuista Mörkö (musta poika) ja vielä nimeä vaille oleva tummempi kilpikonnatyttö sekä Vapun pennuista pikkuruinen Pallo-poika.
Olivian pesue kauneusunilla 13.6.2009
Pienin Vapun pennuista, Pallo, alkoi loppuviikosta rohista ja lääkärissä löytykin keuhkotulehdus. Nyt pojalla on antibioottikuuri, joka toivon mukaan tehoaa piakkoin.
Pallo vailla vakinaista asuntoa 13.6.2009
Kissatalolle on tullut myös uusia tulokkaita. Heistä enemmän myöhemmin.
EDIT: Pieni Pallo-poika lähti maanantaina viimeiselle reissulleen. Antibiootti ei lähtenyt tehoamaan ja keuhkot olivat täyttyneet nesteestä. Ennuste olisi isollekin kissalle ollut erittäin huono saati sitten viisiviikkoiselle kissanpennulle, joten ainoa suositeltava toimenpide pojan kannalta oli eutanasia. Itkuhan tästä tuli mutta tällaista tämä välillä on.
HEYn varhaisaikojen asukkeihin törmää aina silloin tällöin mitä erilaisimmissa tilanteissa – uutta kotia etsimässä, karkumatkalta kiinniotettuna ja Kissatalolle tuotuna mutta onneksi myös hyvien kuulumisten kautta. Tällä kertaa saimme kuvien kera terveisiä Jatzi-kissalta, joka sai kodin HEYn kautta vuonna 1995.
Jatzi kesällä 2008
Jatzin emäntä etsi vuonna 1995 nuoren kissansa seuraksi joko aikuista kissaa tai kissanpentua. Puhelinsoiton jälkeen seurasi tutustumiskäynti HEYn tiloihin:
Nykyisinkin HEY:llä käytössä olevat tilat oli juuri silloin hiljattain saatu käyttöön. Kissat olivat silloin nykyisessä karanteeni-tilassa. Siellä oli häkkejä sekä muutamia kissoja vapaana. Minulle esiteltiin ystävällisesti kaikki talon asukit ja sen jälkeen lähdimme katsomaan pentuja, jotka olivat jonkun ihmisen kotona lyhyen matkan päässä. Perheessä oli tuttu tilanne; leikkaamaton naaras ja vahinkopennut. He olivat pyytäneet apua HEY:ltä kodin etsintään pennuille sekä myös emolle, koska olivat päättäneet jostain syystä luopua myös siitä.
Jatzin ja uuden perheen ensitapaaminen oli rakkautta heti ensisilmäyksellä:
Pojat etsivät kolmatta pentua ulkoa ja joka puolelta talosta. He sanoivat sen olevat kaikista villein ja aina puuhaamassa jotain… No lopulta se löytyi sängyn alta ja se nostettiin meille syliin. Sillä oli viikset paksun pölykerroksen peitossa ja se alkoi heti kehrätä. Sanoin heti silloiselle miehelleni, että tämä me otetaan!
Jatzin ja perheen 14-vuotiseen yhteiseen taipaleeseen on mahtunut niin iloa kuin suruakin – kissakaverit ovat vaihtuneet matkan varrella mutta Jatzi on edelleen ikäisekseen hyvässä kunnossa.
Jatzi on siis ollut kanssamme kohta 14 vuotta. Se oli alusta asti todella kiltti ja helposti käsiteltävä kissa. Ja kova kehräämään. Se kehrää edelleen jo vain kun katsot sen suuntaan. Jatzi on myös aina tuntenut nimensä todella hyvin. Se tulee yleensä luokse vaikka joku vieras kutsuisi sitä. Olemme asuneet aina sen kanssa kerrostalossa, mutta nuorempana sillä oli usein kesäisin mahdollisuus ulkoilla valjaissa silloin käytössä oleella mökillä. Jatzi oli nuorena todella vilkas. Muistan hyvin kun sen ollessa 2-4 vuotias oli kausia, että öisin jäi unet aika vähille. Se keksi jos jonkinmoista leikkiä ja säpinää saadakseen minulta huomiota. Ja Olsku-kissan kanssa ne olivat todella hyvät kaverit siihen asti, kunnes Olsku joudutiiin lopettamaan pahalaatuisen suukasvaimen takia -05. Nykyään sillä on kaverina pian neljä vuotias eurooppalaiskissa Roksi.
Jatzi on ollut hyvin terve. Se on käynyt lääkärissä vain rokotuksissa ja hammaskiven poistossa(näitäkin alkoi ilmaantua vasta sen ollessa 9-v.) 10-vuotiaana sillä oli munuaisarvot hiukan koholla vuoden verran ja niitä seurattiin, mutta nekin laskivat viitearvojen alle myöhemmin. Arvelimme tämän lopulta johtuneen mahdollisesti kovasta stressistä, mikä sillä oli tuona aikana, kun kaksi pitkä-aikaista kissakaveria lähti sateenkaarisillalle kuukauden välein. Nyt viimeisen vuoden aikana on ollut kaksi virtsatietulehdusta sekä vaivaa anaalirauhasten kanssa, mutta aika vähällä olemme selvinneet. Se syö mieluiten raakoja lihoja ja raksuja. Kaupan ruskeat kissojen purkkimuonat ei ole oikein koskaan sille kelvanneet. Nykyään Jatzi on jo hyvin rauhallinen, se enimmäkseen nukkuu. Tosin joskus kyllä vetää iltarallia Roksin kanssa jos yllytetään. Kaikin puolin se on ollut todella ihana kissa! Täällä se nytkin köllöttää tyytyväisenä sängyllä ja kuulen kehräystä kun katselen sen suuntaan..
Viimeiset puolisentoista vuotta Kissataloa ollaan pyöritetty puhtaasti vapaaehtoisten voimin. Vihdoin kuluneen viikon alussa Kissatalolle saatiin jälleen ihkaoikea työllistetty, joka tekee 25h viikkoa, sisältäen arkiaamujen kissanhoidot ja talon yleishuollon (siivous, tiskit, puunkanto jne.). Tämä on omiaan helpottamaan Heyn muuta toimintaa, kun aikaa jää taas välttämättömän lisäksi myös muihin eläinsuojeluyhdistykselle tärkeisiin tehtäviin.
Mutta ei hyvää ilman jotain pahaakin. Sunnuntain vastaisena yönä joku sankari oli pistänyt yhden Kissatalon kirpputorin ikkunoista säpäleiksi. Sisälle asti kukaan ei ollut tullut, mutta sen verran pahaa jälkeä oli syntynyt, että ihan yhdestä läpiheitetystä kivestä ei ollut kysymys, vaan ikkunaa oli taottu isomminkin. Pääasia toki on, ettei vahinko ollut ulottunut varsinaiseen kissalaan asti eivätkä kissat olleet vaarassa, mutta suututtaahan tällainen järjetön ilkivalta toki. Ja ennen kuin kukaan vetoaa Närpiön tapahtumiin, on hyvä muistaa, että Heyllä (kuten muillakaan varsinaisilla eläinsuojelujärjestöillä tai -yhdistyksillä) ei ole mitään tekemistä eläinsuojelulakia tai muitakaan lakeja rikkovien iskujen kanssa.
Kotiutumisia on tapahtunut kuluneella viikollakin. Jo edellisellä viikolla mainittu Leksa lähti uuteen kotiin lauantaina. Lauantaina kodin sai myös pieni Nikke-poika, joka pääsi kahden nuoren tyttökissan seuraksi.
Kissatalossa tapahtuu on Hausjärven Eläinsuojeluyhdistys Hey ry:n blogi. Blogissa seuraamme Heyn tapahtumia, eläinsuojeluyhdistyksen ylläpitämän löytöeläintalon arkea ja ennen kaikkea talossa asustelevien kissojen elämää. Tervetuloa tutustumaan Kissataloon!
