Emmin pesue kasvaa ja kehittyy ja pieni ujouskin alkaa vähitellen pennuilta väistymään. Pikkuiset ovat saaneet nimetkin: Maisa, Milla, Lilli ja Hemmo. Vaikka pikkuiset päät ovat vielä pyörällä, irtoaa pieni leikinyritys Maisasta hieman houkuttelemalla.
Emmi hoitaa pentuja tarmokkaasti, vaikka pennut ovatkin jo arviolta kohta kahdeksanviikkoisia.
Rescue-pentueita on kissatalon lisäksi myös muilla paikallisilla eläinystävillä. Parin tällaisen pentueen kuulumisia voi seurata esim. Sarsan puuhailut -blogissa.
Kissakaveria Ei Jätetä -kampanjastakin tutuksi tullut Topi sai uuden kodin toukokuun lopussa. Topin matka hieman kauempana sijaitsevaan uuteen kotiin sujui mainiosti vain muutaman maukaisun säestämänä. Myös kotiutuminen sujui mainiosti: ensiksi Topi otti talon yläkerran haltuunsa ja pian reviirinä oli jo koko talo ja öisin myös isännän sänky.
Topi ottaa rennosti
Sosiaalisuutensa ja herttaisen luonteensa vuoksi Topi on ystävystynyt nopeasti niin oman perheensä kuin naapurustonkin kanssa. Pihapiiri ja naapureiden lemmikit ovat tulleet tutuksi turvallisilla valjasmatkoilla yhdessä isäntäperheen kanssa.
Topi tutustumassa kotipihaan
Odottelemme innolla lisää kuulumisia herttaisen Topi-pojan kesästä ja tulevasta syksystä!
Kesän 2010 pentukausi on nyt virallisesti alkanut Kissatalolla. Pitkälle kesää tällä kertaa päästiinkin – edellisenä vuonna ensimmäinen pentue syntyi jo huhtikuussa. Yhdistyksemme sai juhannusviikolla soiton pitkäkarvaisesta tyttökissasta, joka liikkui eräässä pihapiirissä pentujen kanssa. Pihalta saatiinkin loukutettua ensin emä ja kaksi pentua ja pienellä viiveellä vielä kaksi pentua lisää.
Emän omistaja löytyikin nopeasti – kyseessä oli peräti vuoden kateissa ollut Emmi, joka vihdoin palasi reissuiltaan omistajan suureksi iloksi ja huojennukseksi. Jotta pentujen uusien kotien etsintä sujuisi mahdollisimman suksikkaasti, Emmi jäi pentuineen Kissatalolle odottelemaan luovutusikää ja pentujen lähtöä seuraavaa sterilointia.
Koska pennut ovat vielä ujoja, tarttui filmille tässä vaiheessa vain poseeraus emon turvallisessa seurassa iltahämärissä. Pian varmasti uteliaisuus kuitenkin voittaa.
Kissatalo on siirtynyt jälleen kesäaikaan, tosin hienoisella viiveellä. Tiineet nartut ja pentueet loistavat (onneksi) vielä poissaolollaan mutta kolleja piisaa sitäkin enemmän. Viime viikkoina on voinut puhua jo suoranaisesta kollitulvasta, semmoisia määriä niin leikattuja kuin leikkaamattomiakin poikakissoja talolle on toimitettu. Suurin osa kolleista on ollut myös sen verran reissussa rähjääntyneitä, että aivan lyhyen aikaa matkoilla ei ole oltu – ja siitä huolimatta kukaan ei ole poikien perään kysellyt, ei nyt, eikä aiemmin. Joukkoon on mahtunut niin huopaantuneita pitkäkarvaisia että korvapunkkipotilaita.
Korvapunkit ovat melko yleisiä löytökissoilla ja niiden tunnistamisesta on varmasti hyötyä kaikille kissanomistajille. Yleensä korvapunkki oireilee kutinana eli kissa rapsuttelee korviaan runsaasti. Rapsuttelun lisäksi korvassa näkyy tummaa, kahvinporomaista ainetta. Korvapunkki on erittäin tarttuva ja voi kissojen lisäksi tarttua esimerkiksi koiraan. Jos siis lemmikillä moista havaitaan, on eläinlääkärikäynti tarpeen. Eläinlääkärissä korvapunkkitartunta saadaan varmistettua ja muut mahdolliset korvasairaudet havaittua ja löydettyä vaivoihin oikea lääkitys. Lääkärikäynnin yhteydessä kannattaa myös mainita perheen muut lemmikit, jotta lääkäri voi arvioida, tulisiko hoitotoimenpiteitä suorittaa myös muille lemmikeille.
Elma, punainen tyttökissa Neilikan pentueesta, muutti uuteen kotiin tammikuussa 2009. Elman omistaja kertoo Elman ensimmäisestä vuodesta seuraavaa:
Elma, eli Elmis, Elmeri, Ellu, on suloinen, mutta vähän ujo tyttö. Aluksi Elma oli tosi arka ja piiloutui sängyn alle kahdeksi päiväksi. Sitten uteliaisuus voitti ja Elma liittyi muun taloväen seuraan.
Elma tuli meille kolmanneksi kissaksi, kaveriksi kahdelle kolme ja puolivuotiaalle kollille, Leolle ja Otolle. Elma on niille tosi mieluinen kaveri ja tuo vilskettä ja elämää arkeen. Myös Elma tykkää kavereistaan ja haluaa aina nukkumaan Leon tai Oton viereen. Varsinkin aluksi, kun Elmalla oli kova ikävä emoa, Leo ja Otto toimivat suloisina keinoemoina tai -isukkeina.
Vuosi on jo siitä melkein, kun Elma tuli taloon! Elma on jo täyttänyt 1 vuotta marraskuussa ja on jo iso tyttö! Elma on lähes samankokoinen kuin kaverinsa Leo ja painanee neljä kiloa.
Olen innokas kissaharrastaja ja viime kesänä Elma osallistui kissanäyttelyyn, vaikka ei vielä tuomarin eteen uskaltautunutkaan, ujostutti niin. Elma on myös matkustellut ja käynyt junalla Oulussa asti jo useampiakin kertoja.
Elman lempiruokia ovat tonnikala ja porsaan sydän. Lempipuuhaa on tietenkin leikkiminen kavereiden kanssa. Yksinkin Elma tykkää leikkiä kaikenlaisilla pienillä leluhiirillä, jotka ovat Elman suosikkileluja. Elma on tosi leikkisä ja touhukas kissa.
Syksy on vihdoin koittanut Oitin kissatalolle, mikä näkyy ennen kaikkea löytökissojen määrän nousussa. Oonan viidestä pennusta yksi jouduttiin saattelemaan sateenkaarisillalle mutta neljä jäljellä olevaa poikasta kasvavat huimaa vauhtia ja ovat päässeet parhaimpaan peuhuikään uhitteluineen ja kylkimyyryhyppimisineen.
Oonan lisäksi kissatalolla on myös toinen emokissa, Rosita, joka kahden poikapentunsa, Rikun ja Roopen kanssa toimitettiin kissatalolle etsimään uutta kotia. Lisäksi kotia vailla ovat vielä Rapsu sekä orpopennut Saara ja Salli, jotka tottuneina videolle esiintyjinä pistivät tomerasti painiksi kesken päiväunien kameran nähtyään.
Kissatalon väkeä työllisti myös Mäntsälän S-marketissa 17.10. järjestetty Kissa vieköön! -tempaus, jossa kerättiin ruokaa kissatalon asukeille. Tempaus sujui mainiosti ja pitkän päivän uurastuksen palkintona oli kahdeksisen ostoskärryllistä purtavaa niin junioreille kuin vanhemmillekin kissoille.
Vaikka uusia kissoja tuntuukin tulevan sisälle ovista ja ikkunoista, on muutama kissa saanut myös uuden kodin. Ripsu (Rapsun veli) lähti muutama viikko sitten omaan kotiin ja myös Oonan pennuista kahdella on uusi koti tiedossa luovutusiän koittaessa. Lisäksi koti löytyi Lakulle, joka ennätti etsiskellä uutta kotia kissatalolla parin kuukauden ajan.
Tämä kesä oli Kissatalolla hyvin poikkeuksellinen. Yleensä pesueita tulee sellaiset 3-4 vuoden aikana, nyt olin laskeskelevinani, että ollaan menossa jo yhdeksännessä ja kymmeneskin saattaa olla tuloillaan. Onneksi suurin osa pennuista on löytänyt jo uuden kodin, mutta kotia vailla on edelleen laskujeni mukaan kahdeksan pentua, joista yksi on luovutusvalmis parin viikon sisällä, kaksi siinä puolentoista kuukauden kuluttua ja viisi joulukuun alkupuolella.
Viime kirjoituksessa mainitsin orpopennuista, joita meille saapui vierihoitoon kolmin kappalein. Pesueen ainoalta pojalta löytyi vakava (luultavimmin) synnynnäinen munuaisvika ja poika jouduttiin saattelemaan matkalle kohti kissojen taivasta. Pesueen tytöt, Saara ja Salli, voivat onneksi mainiosti ja pääsevät kohta puoliin kotihoidosta Kissatalolle sosiaalistumaan myös muiden kissojen kanssa. Ohessa vielä viikon vanhaa videokuvaa korvien puhdistuksesta:
Ja madotuksesta:
Kesän lopuilla Kissatalolle saapui villi emäkissa kolmen n. kolmekuisen tyttöpennun kanssa. Tytöt saivat uudet kodit nopeasti, mutta koska emän vatsanalus oli melkoisen laaja, tiedettiin odotella uutta perheenlisäystä. Emä pyöräyttikin viisi elävää poikasta, jotka ovat nyt noin kahden viikon iässä.
Tämän päivän alueuutisissa (Häme) on juttua löytökissoista. Juttu on kuvattu Kissatalolla ja siinä vilahtaa useampikin asukki, kuten Riikka ja Martta (Violan tyttöpennut), Ville, Iivari, Vappu ja Vilma (Vapun kilpparityttöpentu).
Parisen viikkoa sitten, pian Pallo-pojan kuoleman jälkeen, Kissatalon pentutilanteeseen tuli uusi muutos. Saimme puhelinsoiton puolivillistä emästä ja neljästä pennusta, jotka olivat taivasalla. Koko poppoo saatiin kahdella loukutuskerralla talteen ja näin ollen Violan pesue muutti Kissatalolle kasvamaan ja komistumaan.
Viola lepäilee 27.6.2009
Violan pesue on silmämääräisesti samaa ikäluokkaa Vapun pesueen kanssa, ehkä vajaan viikon nuorempi. Pesueessa on kaksi poikaa (musta ja mustavalkoinen) ja kaksi tyttöä (ruskeatiikeri, sinitiikeri-valkoinen). Viola ei ole aggressiivinen mutta selkeästi kuitenkin ihmiskontaktiin melko tottumaton – tassua tai hammasta tulee kyllä lähikontaktissa. Pennut ovat vielä hieman arkoja mutta muuten reippaita ja ihmisiin totuttaminen on sujunut melko hyvin. Leikkiäkin jo uskalletaan, vaikka iso ihminen kuvaa kameralla vieressä:
Olivian pennuille, samoin kuin Vapunkin pesueelle, on kaikille löytynyt jo uusi koti, mihin matkata luovutusikään saavuttaessa. Olivian pennut ovat itsenäistyneet huimasti ja emoa kaivataan enää vain satunnaisesti. Tärkeämpää tuntuukin olevan sisarusten seura:
